Meillä on tapahtunut niin kauheasti, etten ole jaksanut kirjoitella. Vaihteeksi näin päin.

Nana tuli Messaria varten 11.12. - 14.12.  viikonloppukylään, ja osallistuimme kumpanakin päivänä Suomen suurimpaan koirashowhun. Lauantaina, V-09- näyttelyssä vain piipahdimme aamulla kehässä (Nippinen oli ERI1, PN2, Va-Ca), siskonsa Alysan pokatessa V-09- tittelin. Onnittelut nyt vielä tätäkin kautta siskokoiralle, omistajalleen Soilelle ja Allun taitavalle handlerille Suville.
Itse kiirehdimme kotiin takaisin nukkumaan, koska edellisenä iltana kiidätimme Tiitun Viikkiin eläinsairaalaan, ja reisussa meni puoli yötä.
Perjantai-iltana nimittäin kävimme näyttämässä Nanaa mun vanhemmille, ja takaisin tullessamme löysin koirahuoneesta aika sydämen pysäyttävän näyn; joku omista koirista oli purrut Tiitua.
Tiit sai ensiavun ja laitettiin tippaan Sipoon eläinlääkäripäivystyksessä, josta kiiruhdimme Viikkiin pieneläinsairaalaan. Tiit otettiin saman tien sisään ja sinne se raukka sitten jäi koko viikonlopuksi.

Messari-sunnuntaina suuntasimme Nanan kanssa taas kehään. Ja kerrankin nana päihitti siskonsa napaten PMV-09 tittelin sekä CACIBin. Jostain kumman syystä riemu ei kuitenkaan ollut ihan ylimmillään, Tiit kävi koko ajan mielessä :/
Kyseisen viikonlopun aikana nimittäin ei ollut ollenkaan varmaa, saammeko pikkuneitiä enää ollenkaan kotiin. Tiitun tulehdusarvot olivat todella koholla. Eläinlääkärin mukaan suurin vaara purematapauksissa on nimenomaan verenmyrkytys, joka on sitten kohtalokas. Lauantaina sille oli jouduttu lisäksi tekemään plasmansiirto suuren verenhukan vuoksi.

Saimme Tiitun kotiin maanantai-iltana yhdeksän jälkeen. Seuraava viikko menikin pentua hoitaessa ja lääkitessä. Tiitulla oli 2 antibioottikuuria, kipulääkelaastari sekä vielä erikseen kipulääkitys. Tämän viikon tiistaina Tiit oli jo muuten kuntoutunut todella hyvin, mutta sen kurkussa oli noin nyrkin verran turvotusta. Siihen kävimme hakemassa kortisonipiikin, ja kuin ihmeen kaupalla seuraavana päivänä koko turvotus oli kadonnut!

Susu tuli meille 16.12. Neiti oli edellisellä viikolla viimeinkin aloittanut juoksunsa, ja torstaina 17.päivä lähdimme ensimmäisen kerran tapaamaan sulhastaan, Lucaa. Torstaina ei ollut vielä "oikeat päivät", joten teimme uudet astutusreissut vielä lauantaina ja maanantaina. Kummallakin kerralla pariskunta vaikutti hyvin rakastuneelta ;) ja pieniä punaisia pinserilapsia laitettiin alulle. Nyt sormet ristiin, että helmikuun loppupuolella saamme pentulaatikolle taas käyttöä :)

Sulhastelureissuista jäi mukava tuntu. Olin käynyt katsomassa Lucaa etukäteen aiemmin syksyllä, ja herra teki silloin todellakin vaikutuksen järkevällä ja vakaalla luonteellaan. Nyt Susun kanssa vieraillessa en voinut olla kiinnittämättä jatkuvasti huomiota Lucan upeaan ryhtiin ja olemukseen. Siitä jäi todellinen "WAU!"-olo.

Susu on täällä meillä edelleenkin, ja sopeutuu laumaamme loistavasti. Tosin onhan tätä jo harjoiteltukin; mm. kesällä Susu oli meillä viikon, samaan aikaan Tessan pentujen kanssa.

Tiit voi jo aivan ällistyttävän hyvin kun miettii sitä, missä kunnossa sen noin kaksi viikkoa sitten kotiin tullessamme löysin. Tämän joulun ehdottomasti paras joululahja onkin että se selvisi, ja että se vieläpä on parantunut noin huimaa vauhtia. Muistona tosin näkyy vielä ruhjeet niskan ja kaulan alueella sekä karvattomiksi ajellut kohdat kyljessä (kipulääkelaastaria varten) ja etujaloissa (tippaneuloja varten).
Pääasia, että neiti on edelleenkin iloinen ja reipas sekä "hieman" kovapäinen oma itsensä.

Tällä hetkellä Tiit ei vielä vietä aikaa samoissa tiloissa muiden koiriemme kanssa, vaan on porteilla eristettynä joko kanssamme makuuhuoneessa tai koirahuoneessa. Muu lauma on toisella puolella porttia, ja vaihtelemme paikkoja niin että kaikki saavat olla meidän ihmisten seurassa tasapuolisesti.

Tämä Tiitun tapaus oli hyvä muistutus mulle siitä, mitä on omistaa lauma koiria. Jatkossa meillä aivan taatusti ollaan tarkempia. Pääasia kuitenkin on, että Tiit voi jo paljon paremmin.

Nanan poseeraus, neiti on kuvassa noin 4,5v

Susun ja Lucan "häävalssi" ;)

Tiit ja allekirjoittanut päiväunilla. (Tässä on vielä nähtävissä Tiitun kaulan alueen turvotusta. Jostain kumman syystä haavoja ei erikseen tullut mieleen kuvailla)

Kerrankin täällä on tapahtunut jotain enkä ole edes kirjoitellut.

Viime viikonloppuna oli oikein pinseri-hulabaloo, kun lauantaina ensin tuli Sella (MMG Maruzella Mumaluga) yökylään. Myös Ninsku piipahti kylässä pinskutyttöjensä Susun ja Ennin kanssa. Kahdeksan koiraa (joista 3 alle puolivuotiasta) kirmailemassa pitkin pihaa ja taloa meinasi aiheuttaa shokin, mutta selvisin hengissä :)

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Sellan kanssa neidin ensimmäiseen pentunäyttelyyn. Tyttö sai hyvän arvostelun (luettavissa koitisvujen puolelta Sellan omalta sivulta), PEK1:n ja mikä tärkeintä, paljon hyviä kokemuksia näyttelystä. Ainakin leikkikavereita ja rapsuttelijoita riitti. Onnittelut ROP-pinskulapselle Sini-Minin Martinille vielä tätäkin kautta :)
Sella on tapakasvatettu niin hyvin, että sen kanssa oli ilo olla ihmisten ilmoilla.

Näyttelystä kotiuduttuamme tuli kylään vielä Lisa (MMG Meliza Muflone) ja Bala, joten taas oli aika meno päällä pinseripoppoolla. Dora tuli hienosti toimeen ikätoveriensa kanssa, eikä Tiitukaan jäänyt jalkoihin vaan pyöri reippaasti isompien touhuissa mukana. Meidän kääkkäkolmikko eli Jaska, Tessa ja Miisa välttelivät lasten hilluntaan osallistumista. (Miisakin on omasta mielestään nyt Todella Aikuinen, kun kakaroita pyörii nurkissa enemmän ja vähemmän.)

18.11. kennel Sawonmuan ensimmäinen kakaralauma näki päivänvalon (tai eihän ne kyllä vielä mitään nää), ja muut kertovat että etusivulla olisi vieläkin webbikamera suoraan pentulaatikkoon <3 käykäähän kurkkimassa. :) Mun tietokone ei suostu yhteistyöhön ja itse en siis webbikameraa pääse kyttäämään.
Onnittelut Eevalle ja lasten äiskälle Hilmalle! Pentue on muuten laatuaan toinen 4. polven pinseri-snautserilinjainen.

Meidän vahtikoirat Dora ja Miisa on kehittäneet ihan vallan uuden tähystelytavan nyt sadesäillä. Koska eihän ulkona ole kiva olla.

Ulkoeteisen kissanluukusta (siis ikkunasta on poistettu ikkunaruutu, ja ripusteltu "verho" ettei nyt ihan tuule suoraan sisään) on tosi hyvä kytätä. Kuvassa Dora roikkuu vahtiasennossa (etupää ulkona, etutassut kissan kulkua helpottamaan rakennetulla tasolla ja persaus sisäpuolella, kuten näkyy) ja Miisa peesaa. On ne fiksuja.

Niin, ja "koirahuonekin" on vihdoin viimeistelyjä vaille valmis. Kuvassa myös Jaska. Sinällään vanha kuva, että tuon pöydän paikalle ehdin jo raahaamaan tietokoneeni pöytineen ja hyllyineen ja koirat ovat huolehtineet lelujen ja luiden lattialle levittelystä.

Sit vielä kaikkien iloksi maailman kaunein Larissa/Tiuhti/Lillis, metsälenkiltä parin päivän takaa. (Pikkuneiti ei ollut kovin riemuissaan märässä metsässä seikkailusta)

Ainiin, ja pari kuvaa vielä jotka sain Annikalta. Nämä on otettu Kreikan-reissulta:

kuvassa Doran isi, jonka takana jokin ilmeisen sievä kreikanajokoiranarttu lepuuttaa ajoreissun jälkeen. (Rajasin saamaani kuvaa niin että nyt tästä puuttuu vielä kolmas koira sekä koirien edessä olevat saaliit, eli rusakot/jänikset/mitkä lie pitkäkorvat). Ja kyllä, Kreikassa näitä työkoiria kuljetellaan hieman Suomen tavasta poikkeavaan tyyliin...

Kreikanajokoirapennut Kreikassa kasvattajallaan. Tuolta Dora ja Kesar valittiin mukaan Suomeen. :) Hmm. Dora on näistä joko äärimmäisenä vasemmalla tai sitten äärimmäisenä oikealla. Keskimmäisin on Kesar.

Ja nyt aamukahvit naamariin, kamera taas iskuvalmiiksi ja pikkuhiljaa suuntimaan Jyväskylän kansainväliseen näyttelyyn. 17 pinseriä kehässä, täytyy toivoa että hallissa valo riittäisi kameralle.

Palailen astialle!

Jaapajaa, Susu on päättänyt tehdä pennustelusta asteen verran meille kaikille helpompaa; ei siis ole juoksuja vieläkään kuulunut. Nyt kun neiti vielä vähän pihtailisi niin pennu-lapsukaiset pääsisi sitten jo Pornaisten keväthangille kirmaamaan ;) eli edelleen katsellaan ja odotellaan. Kyllähän tuota ehtii. Ilmoittelen kun tapahtuu!

Ei meillä täällä tekemistä puutu; Timo rakentelee koirahuonetta, joka kuulema on katon eristeitä vaille ready, sen jälkeen kaiketi lattialistat paikoilleen ja ei kun huonekaluja valkkailemaan. Nyt näyttää käyvän niin että "koirahuoneesta" tulee oleskeluhuone, siis sohvineen ja kirjoituspöytineen (ja toki useine koirien lojupaikkoineen), ja tupa saanee alkaa toimittaa enempi keittiö/ruokailutilan virkaa. Tosin ei meillä kai kukaan muu tuvassa ruokaile kuin koirat. Ja koiratkin vain silloin kun ruokalistalle ei kuulu raakoja luita.

Pienet maahanmuuttajat Dora (Kreikasta) ja Tiitu/Lillis (Saksasta) kokivat suuria elämyksiä kun ensilumi satoi. Dora kirmasi ovesta ulos ja sai riehuhepulin, lumi oli niin kivaa. Lilliskin kirmasi ovesta ulos, mutta teki paniikkijarrutuksen ja peruutti takaisin eteiseen ;) Vajaa viikko käytiin neidin kanssa neuvotteluja siitä, saako lumen takia tehdä tarpeet sisälle papereille vai tarvitseeko edelleenkin jatkaa harjoituksia pyytämällä aina hädän tullen ulos. Tästä erästä pisteet 1-0 mun ja Timon sekä yleisen viihtyvyyden hyväksi.

Reilu pari viikkoa sitten kokoonnuttiin Vesalaan Pirjolle napsimaan poskisolunäytteitä risteytyskoirista, Laboklinille wild boar- värin geenitestin kehittämistä varten. Kaikkiaan viidestätoista snautseri-risteytyslinjaisesta on nyt toimitettu näytteet, ja eipä tässä muuta kuin että odotellaan tuloksia. Aika hyvä ja kattava otanta linjasta saatiin näytteenottoon! Kuvia oli tarkoitus räpsiä ihan hulluna mutta mun väsynyt kamera, huono sää ja sisävalaistus torppasivat aika tehokkaasti kuvausideat. Jotakin sentään räpsittiin.
Kiitos kaunis, kaikki paikalla olleet sekä Ami, joka toimitti omista koiristaan näytteet erikseen :) Peukut pystyyn että Laboklin saa määritettyä wb-geenille testin!

M- pentueen tytöt Sella ja Lisa olivat paikalla tuolla näytteenottohässäköissä, joten tyttöset tuli nähtyä sillä, ja toki niitä oli pikkasen väänneltävä seisomaan ja napsittava kuvia. Ihan kotisivujen täytteeksi vaan. Lisäksi poikien, Ricon sekä Saksaan muuttaneen Devilin kuvat saapuivat sähköpostilla. Nekin on M-pentueen omalla sivulla tuolla "virallisempien" kotisivujen puolella nähtävillä.

Sellalla on näyttelydebyytti ensi sunnuntaina, saapas nähdä miten selviydymme siitä :D Jännätyksellä odottelen.

Niin niin ja sitten niitä kuvia taas.

Dorasta kasvaa kaunis ajokoira.

Dora ja Doran rakas pallo

Muutama kuva parin viikon takaisesta näytteenotto"hässäkästä" Pirjolta:

Dora ja MMG Meliza Muflone "Lisa"

Ihan parasta: pinserilapsen ja kasvattajatädin railakas jälleennäkeminen; "jee-loikkaan-sun-naamaan-että-varmasti-huomaat-mut!!" (Sella tervehtii allekirjoittanutta)

Pinserissä se järjen valo loistaa. Tai sitten ei. :D Kuvassa Nuka & Sella.

Sella söpöilee.

Tällainen hirvitys (vai porotus? joku peura-otus joka tapauksessa) vieraili pihallamme eräänä päivänä:

Ristimme kyläilijän Pille-Poroksi. Viime viikonloppuina olen seuraillut hirvenmetsästysseurueen puuhia tossa naapuripellolla, ja joka kerta sydän syrjällään pohtinut millähän saisin Pillen piilotettua vaikka meidän autotalliin metsästyskauden loppuun asti.

Yhtenä tylsänä päivänä harjoiteltiin Tiuhtin / Lilliksen (kellekään ei kelpaa mikään lempinimi, meillä on nyt vähän kriisiä asiasta ilmassa) kanssa poseeraamisjuttuja. Taidetaan harjoitella vielä aika monta kertaa lisää... :)

Söpöily luonnistuu harjoittelemattakin.

Doran ja Lilliksen yhteissöpöilyä. Dora näyttää ihan jättiläiseltä pinserilapseen verrattuna, mutta niin se oikeastaan onkin :)

Niin ja muuten....

...näin meillä, kuinkas teillä? :D Miisa poistui paikalta kun oli kait  turhan tiivis tunnelma.

Niinpäniin, palaillaan taas asiaan kun on jottain kerrottavaa. :)